Haettaessa ihanteellista sisäilman suhteellista kosteutta puhutaan liian harvoin kosteudenoptimoinnista. Kosteus nähdään usein suurempana ongelmana kuin se
onkaan, vaikka todellisuudessa etenkin talvisin tätä suurempi ongelma on sisäilman kuivuus.
Miten sisäilman suhteellista kosteutta voi sitten lisätä? Tässä 4 keskeistä vinkkiä ammattilaiselle ja lisätietoa kenttäkokeista, jotka ovat osoittaneet kosteudenhallinnan tärkeyden kiinteistölle ja sen käyttäjille.
1. Lämpötilan säätäminen alhaisemmaksi
Usein sanotaan, että suhteellista kosteutta voi lisätä laskemalla sisälämpötilaa. Tämä on totta, mutta oikeasti vaikutus on hyvin pieni, jos ulkoa tuleva ilma on jo kuivaa, kuten se pakkasella on.
Suhteellisen kosteuden ollessa 15 prosentissa, sisäilman lämpötilan laskeminen 20 asteesta 18 asteeseen nostaa ilmankosteutta vain kaksi prosenttia. Kun kosteusprosentti on 20, vastaava vaikutus on yhä alle kolme prosenttia. Ja jos sisällä on liian viileää, viihtyisyys heikkenee muutenkin, joten käytännössä lämpötilojen laskeminen hankalaa.
2. Kosteuden talteenotto ilmanvaihtojärjestelmissä
Sorptioroottoreiden avulla voidaan ottaa talteen jopa 60-90 prosenttia kosteudesta, joka muuten menisi hukkaan poistoilman mukana. Kosteutta voidaan palauttaa sisäilmaan silloinkin, kun kosteustasojen erot ovat hyvin pienet.
Useimmiten sorptioroottoreita on käytetty kuumassa ja kosteassa ilmastossa jäähdytyksen apuna, eli pitämään kosteutta ulkona ja siten vähentämään jäähdytystarvetta. Mutta niistä on suurta hyötyä myös kylmässä ilmastossa, missä ongelmana on liiallinen kuivuus.
Kosteuden talteenotto vähentää tuntuvasti kostutuksen toiminta- ja investointikustannuksia. Kosteuden talteenotossa sisäilmassa olevaa kosteutta käytetään uudelleen 3-10 kertaa ennen kuin se päätyy ulos poistoilman mukana.
Kosteuteen tulisi siis suhtautua omaisuutena ja toimia sen mukaan. Otammehan lämpöäkin talteen emmekä ”heitä sitä harakoille”.
Sorptioroottorit ovat melko harvinainen asiantavanomaisissa suomalaisissa kiinteistöissä, vaikka niiden hyödyt ovat kiistattomat. Esteenä eivät ole ainakaan taloudelliset seikat, sillä sorptioroottorien lisähinta verrattuna tavanomaiseen roottoriin on verrattain pieni. Koska kosteudenhallintaan ei ole juurikaan kiinnitetty huomiota, ei sorptioroottoreidenkaan käyttöä ole mietitty.
3. Kosteuden lisääminen sisäilmaan
Sisäilmaan syntyy kosteutta ihmisistä. Asuintiloissa kosteutta tulee lisäksi esimerkiksi ruoanlaitosta, pyykinpesusta ja suihkussa käynnistä. Tämän takia kotiolosuhteissa ei välttämättä olla aivan niin alhaisissa kosteustasoissa kuin muissa kiinteistöissä, vaan kodeissa kosteustaso voi pysyä kylmälläkin säällä kohtuullisena. Mutta silti joskin monet ihmiset kokevat sisäilman liian kuivaksi ja hankkivat koteihinsa siirrettäviä kostuttimia talveksi.
Muissa rakennuksissa, kuten vaikkapa toimistoissa, kouluissa ja päiväkodeissa, ainoa merkittävä kosteuden lähde ovat ihmiset. Pienenä lisänä saattavat toimia mahdolliset yksittäiset kasvit sekä sisustus- ja rakennusmateriaaleista mahdollisesti ilmaan irtoava kosteus. Tai vaikkapa sisälle kulkeutuva lumi.
Käytännössä julkisissa tiloissa kosteuslähteitä ei ihmisten lisäksi juurikaan ole, jolloin talvella sisäilman kosteus tippuu todella alhaiseksi. Siis sisäilma ei ole enää ihmisen kannalta miellyttävää.
Yleisin tapa nostaa sisäilman kosteustasoa ovat olleet siirrettävät tai kiinteät ilmankostuttimet, joissa käytetään höyry- tai adiabaattista teknologiaa. Kiinteitä kostuttimia käytetään ilmanvaihtokoneen yhteydessä, kun taas siirrettävät kostuttimet ovat huonekohtaisia laitteita.
Kiinteitä kostuttimia on käytetty aikanaan enemmänkin, mutta niiden ylläpito on ollut ongelmallista vikaantumisen takia, ja toisaalta veden höyrystämiseen kuluu paljon energiaa. Tavanomaisista kohteista kostuttimet ovat em. syiden takia lähes kokonaan hävinneet, jolloin kostutus on hyvin pitkälti jäänyt museoiden, arkistojen, konserttisalien ja muiden erikoiskohteiden ominaisuudeksi.
Suuret viherseinät ovat kasvattaneet suosiotaan viime vuosina. Sisäilman kostuttamisen lisäksi ne toimivat tunnetusti sisustuselementteinä ja vaikuttavat myös ilmaa puhdistavasti.
Sisäilman kosteutta voi kuitenkin verrattain helposti lisätä vaikkapa kasvien ja kasvillisuuden avulla. Suuret viherseinät ovat kasvattaneet suosiotaan viime vuosina. Ne toimivat tunnetusti sisustuselementteinä ja vaikuttavat myös ilmaa puhdistavasti. Mutta niillä on myös vähemmän tunnettu toiminnallisuus ilman kostuttajina.
Nykyisissä kehittyneissä viherseinissä, joissa ei käytetä lainkaan multaa, ilma kierrätetään puhaltimien avulla tehostetusti kasvien juurien kautta. Yksi 2,3 neliömetrin kokoinen viherseinäelementti voi haihduttaa ilmaan jopa 400 g vettä tunnissa. Jos ilmanvaihtojärjestelmässä käytetään kosteuden talteenottoa, viherseinä, jonka pinta-ala on 1,5-3 prosenttia lattiapinta-alasta, voi nostaa sisäilman suhteellista kosteutta jopa 6-12 prosenttia.
Viherseinien vedenluovutusta voidaan myös säätää, jolloin seiniä voi käyttää hallittuina kostuttimina.
4. Kosteudenhallintastrategia ja tavoitearvot
Monin paikoin väitetään, että suhteellisen kosteuden pitäisi olla vähintään 30-40 prosenttia. Lauhkealla mannerilmastovyöhykkeellä tätä tasoa ei olekaan vaikea saavuttaa ja sille on kirjallisuudessakin hyvät perusteensa.
Kuten todettu, kostuttamisesta koituu varsin merkittäviä energia- ja huoltokustannuksia. Jos kiinteistössä on kostutus ja kosteuden tavoitearvoa halutaan nostaa viidellä prosentilla, voi se pahimmillaan jopa kaksinkertaistaa kostuttamisen energiakustannukset. Toisaalta koko ajan olisi muistettava, että kylmillä ilmastovyöhykkeillä kosteutta ei saisi missään nimessä olla liikaa, jotta rakennuksen vaippa ei vahingoitu.
Määriteltyjen tarkkojen ihannetasojen tavoittelemisen sijaan voisi olla järkevää tavoitella ensisijaisesti liiallisen kuivuuden välttämistä. Kylmimpinä jaksoina voitaisiin esimerkiksi vain pyrkiä pois alle 20 prosentin epämiellyttävistä kosteustasoista.
Yleisesti talviaikana tavoitteeksi voitaisiin asettaa taso 25-30 prosentin suhteellinen kosteus. Nämä kohtuullisen kosteuden tasot voidaan saavuttaa kohtuullisin käyttö- ja investointikustannuksin – jopa ilman varsinaista kostuttamista. Ja samalla sisäilman laatua kohenisi huomattavasti.
Kenttäkokeet Ruotsissa
Talvien 2021 ja 2022 aikana Swegon toteutti useita testauksia toimistoissaan Malmössä, Uumajassa, Luulajassa ja Göteborgissa. Toimistojen pinta-ala vaihteli 120:n ja 500 neliömetrin välillä.
Tavoitteena oli testata eri hypoteeseja, jotka liittyvät kostutuksen dynamiikkaan ja tiettyihin kosteudenhallinnan menetelmiin ja viherseinien käytettävyyteen.
Lyhyesti voidaan todeta, että kustannustehokas kosteudenhallinta perustuu aina tehokkaaseen kosteuden talteenottoon. Ilmanvaihtojärjestelmän talteen ottama kosteus voidaan tehokkaasti käyttää sisäilman kostuttamisessa useita kertoja, jolloin erikseen lisättävän kosteuden määrä vähenee merkittävästi.
Viherseiniä ja kosteuden talteenottoa yhdistämällä kosteuden optimoinnin kustannukset toimistossa ovat vuositasolla vain noin 20-50 euroa henkilöä kohti.
Viherseiniä ja kosteuden talteenottoa yhdistämällä kosteuden optimoinnin kustannukset toimistossa ovat vuositasolla vain noin 20-50 euroa henkilöä kohti. Siis jo yhdenkin sairaslomapäivän välttäminen kattaa helposti henkilötasolle tulevat vuosikustannukset!
Ihmisten tarpeet on myös otettava huomioon
Maalaukset, soittimet, painokoneet ja laboratoriorotat tarvitsevat tiettyä ilmankosteutta vuoden ympäri. Ehkä olisi kuitenkin jo aika alkaa huomioida myös ihmisten tarpeet ja säätää kosteus myös heidän hyvinvointinsa vaatimalle tasolle.
Jos sisäilma on epämiellyttävän kuivaa, miten sisäilmaa voidaan sanoa hyväksi? Huomioikaamme jatkossa myös kosteus, jotta voimme aidosti puhua hyvästä ja miellyttävästä sisäilmasta.
Jos olet kiinnostunut lukemaan lisää sisäilman kosteuteen liittyvistä tekijöistä ja kuivuuden vaikutuksista ihmisten terveyteen, tutustu toiseenkin blogiimme.
